sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Voitolla yöhön

Osa 4. Rahan takii?

Top 10 -päivän aamu valkeni kahdesta edellisestä mokomasta poikkeavasti hieman myöhemmin. Herätyskello ei rääkynytkään kaksi tuntia nukahtamisen jälkeen, vaan kolmannen vuorokauden kisaväsymystä lievitti miellyttävä luokan alkamisaika. Ruskeasuolle on aina ihanaa matkustaa, sillä omalta osaltani normaali reilun tunnin tallimatka Sipooseen korvautuukin sujuvasti vartin sporalla rallattelulla. Jos Kolmikulma ei olisi kaikin puolin niin täydellinen paikka sekä omistajalle että ratsulle, poni majailisi itseni lailla eittämättä Helsingin rajojen sisäpuolella.

Ponilla on kyllä huomattavasti enemmän omaisuutta kuin omistajallaan.

Kuten ensimmäisessä Amateur Tour-postaussarjan osassa totesin, kuvittelin vielä tiistaina olevani menossa perjantain tenttiin, mutta luonnollisesti Top 10 muutti päivän suunnitelmat totaalisesti. Hädissäni kirjoitin kurssin lehtorille sähköpostia torstaina illalla pahoitellen lyhyellä varoitusajalla saapumattomuuttani ja tiukkana tunnetun opettajan vastaus yllätti allekirjoittaneen täysin. Kannatti siis olla rehellinen, eikä kehitellä tarinaa yllättävästä vastataudista tai koiran syömästä tenttikirjasta.


Tattis vaan Laurea! Kyllä sitä joustoakin löytyy!

Olimme sen verran ajoissa jo huoltamassa Vanttua, ettei puhelu kansliasta luokan aikaistamiseen liittyen häirinnyt touhujamme ollenkaan. Tunnelma oli hyvin rentsu, eikä meitä enää jännittänyt juurikaan, joskin Saima väittää yhä ettei Amateur Tour missään vaiheessa ole aiheuttanut hänelle sen suurempaa hytinää kuin normaalit kisat. Jotenkin tuota on hankalaa uskoa, mutta toisaalta itse olenkin varsinainen elämäntapajännittäjä, mitä nyt erityisesti poniin ja sen kilpailusuorituksiin tulee, eli kenties se sitten pitää paikkansa. Torstain super rata ja sen vaivaton flow loivat itsellenikin harvinaisen levollisen olotilan, joten suhteellisen vakaat kädet askartelivat punaista silkkinauhaa rusetille hännänjuureen. Poni nuokkui tyytyväisenä sitä laitellessamme kuntoon ja vaikka parin päivän kilpailut olivatkin jo takana, sillä tuntui kytevän mukavasti virtaa edelleen. Erityismaininnan tuo säätämistä harrastava ja pöllövirtaakin toisinaan keräävä kevätjuhlaliikkeiden maestro ansaitsee siitä, että se yleensä osaa keskittyä mainiosti olennaiseen. Kisoissa poni laittaa poikkeuksetta estetykin moodin päälle, virittää korvat etukenoon ja näyttää etäisesti siltä, kuin se hymyilisi vinosti. Stressistä ei ole tietoakaan, joka taas helpottaa omaa mieltäni sen suhteen, että tiedän sen psyykeen kestävän useammankin viikonlopun pomput vaivatta. Harvemmin meillä on useamman päivän hyppelöitä ollut putkeen, mutta niissäkin se tuntuu aina loistavan kirkkaimmin vasta viimeisenä päivänä.

Poni Nivell ja Amateur Tour 2017 viimeinen walk of fame Helsingin Jäähallille. 

Halusin tuoda esille itselleni hyvin tärkeää asiaa roosanauha-rusetin myötä, joten kisavarustuksemme oli siihen mätsäävä tummansinen ja #rohkeudelle -kampanjan lippulaiva kiinnitettiin suurella kunnioituksella paraatipaikalle edustushuopaan. Lupasin myös Tuhmis-jengille jo aiemmin syksyllä, että jos paikka Top 10 kärkikaartiin aukeaa, meidän porukka vetää glitterit niin hevosen kuin ihmistenkin pintaan ja niin myös tehtiin. Kuulin myöhemmin muutamalta tallilaiselta, että myös katsomon puolella oltiin panostettu hileisiin kasvoilla - aivan mieletöntä! Sovitaanko, ettei ensi vuoden GP-finaalissa myöskään säästellä kimallusta? Vai upgreidataanko ihan SM-tasolle saakka?



 #rohkeudelle sopii meidänkin teemaan mainiosti! Niin villiksi meno toisinaan Vanillan kanssa äityy!

Koskaan ei voi olla liikaa blingiä, sanoo Vanttu!

Toimimme jo rutiinilla edellisten päivien tapaan niin, että lähdin ylpeänä taluttamaan finaalien finaaliin päässyttä silmäterääni vielä kerran keskuspuiston läpi kohti jäähallia, kun itse pilotti ja hoitaja suunnistivat kisapaikalle autolla vinkka perässään. Olimme jo aiemmin pakanneet traileriin ponin varusteet, sillä tarkoitus oli lähteä suoraan hallilta kotiin Kolmikulmaan voittoruusukkeen kanssa tai ilman.

Köyhän miehen traileriteippaus. 

Saiman ja Vantun ollessa lähtölistan epäkiitollisimmalla paikalla, eli luokan ensimmäiset, pidimme kiirettä radankävelyn suhteen ettei verryttelyssä tulisi kiire. Pääsimme onneksi verkkahalliin sisälle ponin kanssa ennen rataan tutustumista jalan, joten askellajit päästiin jo siinä vaiheessa käymään huolellisesti läpi. Vanttu oli niin menossa, että oikein nauratti! Silläkin oli selkeästi tuoreessa muistissaan edellisen päivän mahtava rata, jolla se sai toteuttaa itseään niin hyppyjen kuin vauhdinkin puolesta.

Ratapiirros oli sangen simppeli. Sen arvostelu oli perusradalla taito ja uusinnassa nopeus. Viime vuonna Amateur Tour semifinaaleihin ja top 10 finaaliin lisättiin arvosteluksi osin myös taitopuoli, joka on mielestäni vallan mainio asia! Tätä linjaa siis jatkettiin myös tänä vuonna ja Amateur tour poni- sekä hevoschampionin lisäksi valittiin taitopisteiden perusteella myös taitochampion. Emme elätelleen turhan paljon toiveita viimeiseksi mainitusta meriitistä, ponichampionin tittelin ollessa ykköstavoitteena. Yksissä tuumin siis päätimme Saiman lähtevän tekemään siisti ja eleetön perusrata hyvässä tempossa, eikä uusinnan suhteen tarvinnut juurikaan keskustelua käydä. Vauhtia, nopeutta ja laukkaa. Piste.

Verryttelyhypyissä poni oli erittäin hyvä, eikä sen työmoraalissa ollut mitään moitittavaa. Pidimme siis hyppymäärän maltillisena - muutama pitkä ja lyhyt tie, pari hyppyä hieman vinoon, estetykki kunnolla pohkeen eteen ja radalle!

Johkun radat on aina mahtavia! Hieman pureskeltavaa, mutta kuitenkin aina hevosystävällisiä!


Top 10 kinkereihin pääsy oli meille sinänsä jo niin suuri voitto, että kykenen kyseisen radan jopa muistamaan kohtuullisen hyvin. Talutin ratsukon edellisten päivien tapaan tuubista läpi, loikin ylös katsomoon ja nakitin tallilaiselle videointipestin. Omat käteni tärisivät niin rajusti, ettei kuvauksesta olisi tullut mitään. Ensimmäisen ratsukon osassa esteitä ehtii toki ponille näyttää hieman normaalia enemmän, joten sinänsä starttivuoro ei ollut turhan kehno. Ei sen puoleen, että Vanttu olisi yhtään estettä jäähallilla edes katsellut kehnolla silmällä, mutta reiluuden nimissä hirvitykset kuitenkin tuntui fiksulta sille esitellä.

Jahas jahas. Ensimmäinen kohde lukittu. (c) VK Hevoskuvaus.

Ratsukon kuulutuksen, tervehdyksen sekä lähtömerkin jälkeen lähti käyntiin näppärä perusrata. Poni eteni juuri toivottavan jouhevasti ja hypyt olivat sopivan teräviä. Olin niin innoissani! Uusinnan käyntiinpolkaisun jälkeen, oli yleisön viihdytys jälleen takuuvarmaa. Poni ampui pienestä vihjeestä eteenpäin aivan liekeissä. Kerrankin myös itse taisin olla kohtuullisen hiljaa videon taustahälinässä, vaikka yleensä olen aina äänessä. Yhden odottamattoman suuren loikan ansiosta Saimalla irtosi jalustin, jolloin sydämeni valahti jalkoihin. "ÄLÄ TIPU ÄLÄ TIPU ÄLÄ TEE VOLTTIA ÄLÄ TEE VOLTTIA!" huusin mielessäni ja puristin kaidetta johon nojailin. Eikä se tippunut tai tehnyt volttia, mutta pienen tasapainon horjumisen takia, menetimme tässä vaiheessa rataa sen tärkeän sadasosasekunnin joka voittoon oltaisiin tarvittu. Poni laukkasi maalilinjan yli ratsastaja tukevasti kyydissään ja puhtaan radan poppikimara alkoi pauhata taustalla. Olin haljeta ylpeydestä, samalla kuitenkin tiedostaen mikroskooppisten aikaerojen ollessa elintärkeitä The Finaalissa. Ja niin Vanttu kuin Saimakin päätti Helsinki Horse Show Amateur Tour-kilpailunsa valtavien aplodien ja hurrausten saattelemana.

Kohtalokas jalustimentipahduskoikkaloikka

 ..mutta homma hanskassa ja maaliin - vaikka sitten yhdellä jalustimella! Kaksi yllä olevaa kuvaa (c)VK Hevoskuvaus

Toinen sija kovassa Top 10 parhaimmistossa oli tietysti yhtä lailla ylpeydenaihe kuin pettymyskin. Voitto jäi niin karvan päähän, että helpompaa olisi ollut niellä kolmas tai neljäs sija. Toisaalta voittajaratsukko teki mahtavan radan ja he todella ansaitsivat paikkansa parrasvaloissa. Mitä voittopottiin tulee, en voi kieltää etteikö sen kuittaaminen olisi ollut huikeaa, mutta jokainen lajin parissa viihtyvä tietää, ettei sillä olisi katettu edes kuukauden hevosen ylläpitokuluja täällä pääkaupunkiseudulla. Siksi huvittaa, kun joku oli kommentoinut anonyymisti meidän tekevän tätä vain rahan takia ja ponista viis. Kyllä se rakkaus lajiin ja siihen nelijalkaiseen atleettiin on kuitenkin se syy, miksi mukana Amateur Tour-tiimellyksessä jo toista kertaa olimme.


 Tuhmaponi oli paljon näkösällä myös Helsinki Horse Show´n somessa. (c) Satu Pirinen


Ja niin taitava poni sai hienojen suoritusten jälkeen vielä kolmannen jättiruusukkeen suitsiinsa kiinni

Viimeisen palkintojenjaon jälkeen purimme ponin parkkipaikalla hiljaisissa tunnelmissa ja pakkasimme sen kyytiin. Kolmen päivän kolmeen rataan sisältyi niin paljon tunteita, että takki tuntui kotimatkalla olevan aivan tyhjä. Kaikki sanottava tuntui olevan jo sanottu. Fiilis ei ollut kehno, ei tietenkään - toisinaan vain hiljaisuus on paikallaan. Kiitollisuus oli ehkä päällimmäisin tunne, joka itselläni puski erityisesti pintaan. Poni oli tehnyt niin hienoa työtä monta päivää putkeen, ettei sanat tai rapsutukset riittäneet sitä siitä kiittämään. Paras tapa osoittaa lämpöä, olikin laitella sankaritar kaikessa rauhassa yöpuulle kotosalla ja ai että miten ihanalta tuntui laittaa tavarat sekä poni omille paikoilleen väliaikaisten ratkaisujen sijasta. Ihana tallityöntekijämme oli jo kartalla toisesta sijasta ja porkkanat löysivät tiensä lähes ponichampionin kitaan.

Tyytyväinen Vanttu jäi talliin iltaheinien pariin ja ihmisporukka päätti jättää illan Jäähallilla perjantailta väliin. Olihan kellokin jo paljon ja monen aamun aikainen herätys alkoi painaa jalkaa. Olin luvannut puolisolleni voitosta shamppanjat keskustassa, mutta toisen sijan ansiosta ne muuttuivatkin sujuvasti edullisemmaksi kuohuvaksi. Yhtä mainiolta se silti maistui ja hymy alkoi löytää tiensä takaisin suupielille. Vanttu on minulle nimittäin aina se poni-, hevos- ja tyylichampion, eikä siitä päästä mihinkään!

Voittaja-Vanttu ja Super-Saima



Seuraavassa, eli viidennessä osassa pureskelen vielä fiiliksiä Helsinki Horse Show´sta ylipäätään, niin katsomon kuin exponkin puolelta!







1 kommentti:

  1. Voisitko laittaa blogisi mobiililla luettavaksi! Hankala lukea puhelimella kun ei mukaudu näyttöön.

    VastaaPoista