torstai 21. syyskuuta 2017

Kaksi yötä jouluun on

Enää kaksi yötä Amateur Tour-semifinaaleihin! 

Kilpailuviikonloppuna Vanttu kyräilee yönsä edellisistä vuosista poiketen Playsson.net -jengin tallissa Honkalan tilalla. Tulin ankaran harkinnan jälkeen siihen tulokseen ettei poni tällä reissulla majoitu hevosopiston puitteissa ja olen päätökseeni sangen tyytyväinen. Sijaintihan mittelömaneesien välittömässä läheisyydessä olisi napakymppi, mutta vaakakupissa painaa tällä kertaa enemmän rauhallinen maalaistallimiljöö kuin pahimmillaan vuorokaudenympärinen kaoottinen hälinä kirkkaiden valojen pohotuksessa. Ymmärrän toki, että jokaisella hevosella on omat rutiininsa ja kunkin yksilöllinen arjen rytmi harvemmin mätsää viidenkymmenen muun kaviokkaan kanssa, mutta siksi meille niinsanotuille hysteerikoille on olemassa myös muita vaihtoehtoja. Sitäpaitsi mikäs sen mukavampaa kuin alkuverryttelynäkin toimiva parinkymmenen minuutin pitkin ohjin ratsastelu kirpeässä syysaamussa ennen jännittävää h-hetkeä!

                                 Luvassa taas reaaliaikaista 
                                 päivittelyä kisoista!

Tuoreessa muistissa on edelleen viime vuoden semifinaalimajoitus opiston karsinassa, jonka vesiautomaatti valui omatoimisesti yli äyräiden jatkuvalla syötöllä. Saihan poni toki 24/7 jalkakylmäyksen lisäksi maksutonta hydrobiciä, joka ammattilaisvalmentajien keskuudessa on varsin suosittu ratsujen kuntoutus- ja kuntoilumuoto, mutta ehkä siihen saumaan se oli jokseenkin tarpeetonta. Vaihtoehtoisia majoitusmahdollisuuksia kannattaa siis tarkastella, jos pähkäilee voisiko erilaisella vaihtoehdolla olla merkitystä esimerkiksi itse suoritukseen tai vaikka omaan mielenrauhaan kilpailupäivän ollessa paketissa. Suurin osa hevosista ei tietenkäään edes korvaansa lotkauta kotioloista poikkeaville olosuhteille, mutta sitten on näitä eritystapauksia, joiden kanssa "saa" olla luova.



Viime vuoden tunnelmat Aqua Park-vitostallissa. Nyt jo hieman naurattaa. Vesipää vesikarsinassa - kuinkas muutenkaan.

Tietysti järjettömän suurta painoarvoa annan sille, että poni pääsee "kotimajoituksessa" tarhailemaan. Vantun omatoiminen jaloittelumahdollisuus on oikeastaan aika lailla elinehto sen kaltaiselle höyrypäälle ja epäsuorasti toki myös itse superstaran ratsastajalle. Onhan toki elämyksellistä ottaa kuolaintuntumaa ekstratuliseen lohikäärmeen ja muulin risteytykseen, mutta kisatilanteessa huumorintaju ei selässä välttämättä ole aivan samoilla leveleillä kuin kotosalla. Tarhassa nollailu tekee eittämättä myös meidän kaksijalkaisten luokanjälkeisestä vuorokaudesta huomattavasti vaivattomampaa. Normaalisti nimittäin kävelyttäisin ponia muutaman kerran iltapäivän ja illan aikana sen seisoessa vain karsinassa, mutta nyt kuitenkin luotan siihen, että yksi ihmisavusteinen kävelylenkki riittää ja muuten valkoinen kostaja liikuttaa itse itsensä notkeaksi seuraavan päivän koitosta varten.

Tarpeeksi tarhailua, eikä lohikäärmettä tarvitse lassota aitauksen nurkasta!
Ei riittävästi tarhailua ja ilme on nonstoppina "peura ajovaloissa"-mallia. Ei toivottava look esteradalla.

Huomenna edessä on varusteiden pakkaamisen loppurutistus ja ponin pesu - niistä enemmän reaaliajassa instagramin puolella. Lauantaina varhain aamuyön hämärissä olisikin sitten tarkoitus taluttaa poni traileriin ja kääntää Nissanin nokka kofeiinin buustaamana kohti Suomen hevospitäjää!

1 kommentti:

  1. Tsemppiä viikonloppuun! :) Kuulostaa oikein fiksulle ratkaisulle tällainen majoitusmahdollisuus.

    VastaaPoista