lauantai 30. syyskuuta 2017

Ratsasta tähtien kanssa - Katja-Loviisa Kotzetova

Ypäjän superviikonlopun ollessa nyt onnellisesti takanapäin, on aika kääntää kiikarit monen ratsukon kuluvan kauden suurimpaan tavoitteeseen - Helsinki Horse Show'hun. Amateur Tour-semifinaalissa nähtiin valtava kirjo pedantin taitavia ja nälkäisen hurjapäisiä suorituksia, joista osa kvaalasi tiensä karsintaluokkien kautta finaaliin. Mukaan lukien me! Tyyliluokassa pisteitä ei Kolmikulman kauhuduolle juuri sadellut, mutta molemmista luokista Vanttunen ratsastajineen nappasi sijan ja sunnuntaina vihreän rusetin lisäksi kotiinviemisiksi lähti lupa kaasutella myös jäähallissa muutaman viikon kuluttua - huikeaa!

Uusintatiesuunnitelman hiomista. Me kolme reikäpäätä luvataan vähintäänkin viihdyttävät radat jäähallin katsomolle!
"Nyt hittoon siitä ihminen, minähän se hyppäsin"

Oli äärimmäisen fiksu veto ottaa sitruunanaamalle vain yksi esteluokka per päivä, sillä tällä tekniikalla pääsimme koko kaksijalkaisten jengi sekä fiilaamaan että kannustamaan kanssakilpailijoita myös katsomon puolelle! Erityisesti yön yli kestävien kisareissujen ollessa nykyään varsin harvinaista herkkua, imin valtavasti virtaa ja ahaa-elämyksiä muiden radoista, eikä sykkeen tiheydessä ollut merkittävää eroa vieraan ratsukon tai tutun mokoman välillä. Aina on jännää kun lähtömerkki annetaan ja toisaalta taas harmittaa jos suoritus joudutaan hylkäämään. Tietysti oman valkoisen kostajan koikkelehtiessa radalle verenpaine viistää pilviä ja aktiivisuusranneke soittaa hätänumeroon kantajansa lakattua hengittämästä, mutta tällä kertaa allekirjoittanutta jännitti lähes yhtä paljon Amateur Tourille ensimmäistä kertaa osaa ottaneen tomeran ponityttöasenteen omaava Katja-Loviisa Kotzetovan rata. Haastattelemani nuori estelupaus kilpaili kanssamme 80 cm kategoriassa ja taisteli siten suloisen poninsa Stonewalls Cherry Bee'n kanssa finaalipaikasta. Mutta saivatko he sen mitä tulivat hakemaan..?

Kate ja Cherry Hevonen Häst 2017-tapahtuman esteratsastuskilpailuissa Porvoossa.

Et ole ollut aiemmin mukana Amateur Tourilla - jännittääkö tulevat koitokset?

Jännittää kyllä tosi paljon, mutta se varmasti hellittää jossain vaiheessa! 

Millä mielin lähdet tulevaan kilpailuun? 

Lähden kilpailuun hyvillä mielin ja olen todella innoissani. Ponin kanssa tehdään parhaamme. Tähtäämme niin lähelle kuin mahdollista top 10-finaaliin, jos Horse Show'hun päästään. Katsotaan nyt miten käy. Tästä tulee varmasti todella kiva kokemus! 

Minkälainen on ponisi, jolla lähdet kilpailuun?

Poni, jolla kisaan lähden on oma 8-vuotias connemaraponini Stonewalls Cherry Bee. Se on ostettu Irlannista. Cherry on loistava hyppääjä. Sen kanssa on mukava hypätä, kun sitä osaa ratsastaa ja sen saa toimimaan. Cherry antaa yleensä virheeni helposti anteeksi. Hyvänä päivänä poni tekee parhaansa ratsastajansa vuoksi.

Miten valmistauduitte Ypäjän semifinaaliin? 

Valmistauduimme treenaamalla monipuolisesti sekä tietenkin tekemällä hyviä puhtaita ratoja alle ennen itse koitosta. 

Tuoko Horse Show'n finaali tavoitteellisuutta kauden treeniin?

Todellakin tuo! Erityisesti se motivoi todella paljon. Mikä olisikaan hienompaa kuin päästä Horse Show'hun kisaamaan tähtien kanssa!

Tuhma ja kiltti palkintojenjaossa.
Ypäjällä hymy oli vielä astetta leveämpi, sillä poniratsukko nähdään jäähallin Amateur Tour finaalissa ratsastamassa tähtien kanssa! Onnea vielä finaalipaikasta Kate ja Cherry-poni!
Kuvat (c) Vilma Töyräs

torstai 21. syyskuuta 2017

Kaksi yötä jouluun on

Enää kaksi yötä Amateur Tour-semifinaaleihin! 

Kilpailuviikonloppuna Vanttu kyräilee yönsä edellisistä vuosista poiketen Playsson.net -jengin tallissa Honkalan tilalla. Tulin ankaran harkinnan jälkeen siihen tulokseen ettei poni tällä reissulla majoitu hevosopiston puitteissa ja olen päätökseeni sangen tyytyväinen. Sijaintihan mittelömaneesien välittömässä läheisyydessä olisi napakymppi, mutta vaakakupissa painaa tällä kertaa enemmän rauhallinen maalaistallimiljöö kuin pahimmillaan vuorokaudenympärinen kaoottinen hälinä kirkkaiden valojen pohotuksessa. Ymmärrän toki, että jokaisella hevosella on omat rutiininsa ja kunkin yksilöllinen arjen rytmi harvemmin mätsää viidenkymmenen muun kaviokkaan kanssa, mutta siksi meille niinsanotuille hysteerikoille on olemassa myös muita vaihtoehtoja. Sitäpaitsi mikäs sen mukavampaa kuin alkuverryttelynäkin toimiva parinkymmenen minuutin pitkin ohjin ratsastelu kirpeässä syysaamussa ennen jännittävää h-hetkeä!

                                 Luvassa taas reaaliaikaista 
                                 päivittelyä kisoista!

Tuoreessa muistissa on edelleen viime vuoden semifinaalimajoitus opiston karsinassa, jonka vesiautomaatti valui omatoimisesti yli äyräiden jatkuvalla syötöllä. Saihan poni toki 24/7 jalkakylmäyksen lisäksi maksutonta hydrobiciä, joka ammattilaisvalmentajien keskuudessa on varsin suosittu ratsujen kuntoutus- ja kuntoilumuoto, mutta ehkä siihen saumaan se oli jokseenkin tarpeetonta. Vaihtoehtoisia majoitusmahdollisuuksia kannattaa siis tarkastella, jos pähkäilee voisiko erilaisella vaihtoehdolla olla merkitystä esimerkiksi itse suoritukseen tai vaikka omaan mielenrauhaan kilpailupäivän ollessa paketissa. Suurin osa hevosista ei tietenkäään edes korvaansa lotkauta kotioloista poikkeaville olosuhteille, mutta sitten on näitä eritystapauksia, joiden kanssa "saa" olla luova.



Viime vuoden tunnelmat Aqua Park-vitostallissa. Nyt jo hieman naurattaa. Vesipää vesikarsinassa - kuinkas muutenkaan.

Tietysti järjettömän suurta painoarvoa annan sille, että poni pääsee "kotimajoituksessa" tarhailemaan. Vantun omatoiminen jaloittelumahdollisuus on oikeastaan aika lailla elinehto sen kaltaiselle höyrypäälle ja epäsuorasti toki myös itse superstaran ratsastajalle. Onhan toki elämyksellistä ottaa kuolaintuntumaa ekstratuliseen lohikäärmeen ja muulin risteytykseen, mutta kisatilanteessa huumorintaju ei selässä välttämättä ole aivan samoilla leveleillä kuin kotosalla. Tarhassa nollailu tekee eittämättä myös meidän kaksijalkaisten luokanjälkeisestä vuorokaudesta huomattavasti vaivattomampaa. Normaalisti nimittäin kävelyttäisin ponia muutaman kerran iltapäivän ja illan aikana sen seisoessa vain karsinassa, mutta nyt kuitenkin luotan siihen, että yksi ihmisavusteinen kävelylenkki riittää ja muuten valkoinen kostaja liikuttaa itse itsensä notkeaksi seuraavan päivän koitosta varten.

Tarpeeksi tarhailua, eikä lohikäärmettä tarvitse lassota aitauksen nurkasta!
Ei riittävästi tarhailua ja ilme on nonstoppina "peura ajovaloissa"-mallia. Ei toivottava look esteradalla.

Huomenna edessä on varusteiden pakkaamisen loppurutistus ja ponin pesu - niistä enemmän reaaliajassa instagramin puolella. Lauantaina varhain aamuyön hämärissä olisikin sitten tarkoitus taluttaa poni traileriin ja kääntää Nissanin nokka kofeiinin buustaamana kohti Suomen hevospitäjää!

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Amateur Tour 2017

Nyt kun ensimmäiset HIHS-liput on Instagramin puitteissa laitettu jakoon, onkin mainio hetki suunnata katseet kohti aihetta, jonka tiimoilta itse yhteistyötä Helsinki Horse Show'n kanssa teen.

Amateur Tour tuntuu herättävän laajalla skaalalla tunteita vuodesta toiseen. Miksi tuo sarjakilpailu sitten on niin kuuma peruna monelle kun sen olisi tarkoitus olla koko vuoden kestävä, määrätietoista treenaamista edellyttävä vakavasti otettava kauden päämäärä?

Saisikohan tällä paremmin tilaa jäähallin verryttelyssä?

"Sehän on vain pienille lapsille"
"Miks meette 90cm kun hyppäätte normaalisti isompaa?"
"Rahallahan sinne finaaliin pääsee suoraan"

Yllä olevia kommentteja on aika usea Amateur Touria kisannut tai sitä harkitseva varmasti kuunnellut korvat punaisena ja kenties niiden takia pähkäillyt myös onko osallistuminen kaiken sen kuittailun arvoista. Itsekin olen. Viime vuonna kvaaleja keräillessämme vastailin kulmienkohotteluihin puolustelevaan sävyyn, mutta ymmärrettyäni kateuskortin olevan niin vahvasti läsnä lähinnä hymyilen vinosti jos kuulen mutinaa.

Toivottavasti jäähallilla ei ole tuijottavaa sammakkoestettä

Tiedustelin Instagramissa taannoin kuka on otsikon sarjakilpailuun ottamassa osaa. Moni hieman nolostuneena vastasi hyppäävänsä tavallista tasoaan matalammassa kategoriassa kysyessäni paria aiheeseen liittyvää peruskysymystä. Yhtä lailla toki korkeuksista oltiin ylpeitä ja innoissaan, mutta silmään pistivät erityisesti nuo muutamat, jotka olivat ehkä hetken miettineet uskaltavatko edes vastata vähättelevän vastaanoton pelossa. Omasta mielestä hetkellinen rimanlaskupäätös on puhdasta viisautta, vaikka se närää kanssaharrastajien keskuudessa tuntuu herättävänkin. Jäähallin puitteethan kilpailupaikkana eroavat huomattavasti siitä kotiseuran valkoisten tolppajohteiden ja ainoana erikoisesteenä läsnäolollaan osallistujia kunnioittavan lankkuesteen tasosta. Jo hevosen ympärillä joka suunnasta taivaaseen saakka kohoava katsomo voi olla sen elämän jännittävin eli toisin sanoen järkyttävin näky, puhumattakaan selässä keventelevästä pilotista mummin kumminkin saavuttua hurraamaan suoritusta. Verryttelyssäkin vallitsee villihkö länsi ja lähtömerkkinä kajahtaa vanhan kunnon pillin sijaan summeri. Kannattaako tuossa tilanteessa sitten lähteä vielä ylittämään itsensä lisäksi esteitä tappiinsa nostetulla korkeudella? Toiset saavat kiksinsä ultimaattisista haasteista, mutta kaikki eivät. Esteratsastus saa olla myös kivaa ja vaivatonta, vai mitä? Ei aina tarvitse pyristellä oman mukavuusalueensa ylärajoilla ja tilaisuus ratsastaa tähtien kanssa on niin huikea, että siitä kannattaa myös muistaa nauttia.

Mitä sitten tulee väitteeseen, että Amateur Tour olisi kilpailu vain lapsille - höpsistä pussiin! Suomessa nimenomaan amatööri- eli harrastelijaratsastajia piisaa pilvin pimein ja kaikki nuo enemmän tai vähemmän kokeneet ratsastajat mahtuvat sarjakilpailun raamien sisälle. Eikö GP-tasolle tähtäämätön ratsastaja ikään katsomatta saisi tehdä tavoitteellisia asioita ja jos saa, niin missä sitten kulkee raja mitä se jokin on? Jos pankkitilin saldo, kiinnostus tai tunnit vuorokaudessa eivät kertakaikkiaan riitä sellaiseen treenimäärään tai ratsuun, jolla kilpailtaisiin niitä arvostelijoiden mielestä "oikeita HIHS-luokkia" - onko silloin tyydyttävä jännittämään vain katsomon puolella?

Tartun vielä vuosittain toistuvaan silmienpyörittelyyn urbaanista legendasta, jonka mukaan Amateur Tour-kvaalit ovat vain tekstiä paperilla ja finaaliin voidaan lasketella sopivalla eurotukolla tai järjestäjää miellyttävillä kasvonpiirteillä. Valitettavasti tämä ei mitenkään päin pidä paikkaansa. Viime vuonna meidän Ypäjän semifinaalin tuloksissa ei ollut hurraamista. Lauantaiaamuna poni kielsi ulos tyylikkäästi ja sunnuntaina ratsastaja tutustui hampaat edellä Opistohallin pohjaan juuri ennen uusinnan viimeistä estettä. Tunnelmat kotimatkalla eivät siis olleet kovinkaan korkealla, mutta pääsimme kuitenkin jäähallin finaaliin toisen perusradan puhtaalla tuloksella. Juuri ja juuri, mutta kuitenkin! Toisinaan mennään tuurilla, jos ei taidolla, mutta silmienräpsyttelyllä jatkoon ei olisi ollut mitään asiaa. Tunnen henkilökohtaisesti monta innokasta ratsukkoa jotka tänäänkin ratsastuskeskus Ainossa yrittivät kerätä kasaan viimeisiä tärkeitä puhtaita perusratoja Ypäjän semifinaaleja varten. Jos Jäähallin ovista sisälle noin vain kopsuteltaisiin, uskoisin että noiden ratsukkojen taustajoukot olisivat mielummin sunnuntainaamuna viideltä kääntäneet kylkeä peiton alla kuin tuskailleet kimon ponin maagisesti kylkeensä taikomaa keltaista länttiä.

"Pohjakosketuksen kautta finaaliin. Kirjaimellisti"

Loppuun vielä pieni sneak peek-kuva tulevan postauksen aiheeseen! ..mutta kuka on tämä suloinen poniratsukko?