lauantai 19. elokuuta 2017

Vanilla Twist - poni, joka sai nimensä Vodkapullon kyljestä

Ai kuka tässä kuvassa ei oo tyytyväinen?
Ensifiilis on, että eihän tämä mitään tee ja sitten se alkaakin potkia. Sama kuvailu pätee yhtä vahvasti rakkaaseen Vanttuuni, kuin petolliseen nimikkojuomaansa. Olisikohan siitä tullut toisenlainen, jos passissa lukisi "Mehukatti"?

Miksi instagram-tilini ja blogini nimi on Tuhmaponi? Tuhma ei ole tyhmä, eikä mielestäni myöskään synonyymi ilkeälle. Pienille lapsille ja koiranpennullle murahdetaan "tuhma!" ja kenties myös poni kuvittelee tuon ärähdyksen olevan nimensä - niin usein se saa sitä kuunnellaa. Harvemmkn tosin ilman pätevää syytä. Laskin huvikseni ääneen kengityksen tiimoilla ponin torkkuvaa päätä kannatellessa kuinka monta tarhaan aitaa tai maneesin potkulautariviä se onkaan tuhonnut. Sormet eivät riittäneet.

"Ai ei muka heinää suuhun kuvausten aikana?"
"Katotaanko?"
"Ja kuka taas voitti?"

En usko yhdenkään terveen hevosen olevan luonnostaan kovin häijy, mutta persoonia löytyy varmasti joka junaan. Yhtä lailla kuin ihmisissä, myös kaviollisten keskuudesta löytyy niitä rentsuja kaikki käy-tyyppejä ja toisaalta taas se, joka tikkaa puukkoa kylkiluiden väliin sopivan tilaisuuden tullen. Hevosia ei tule mielestäni inhimillistää liikaa, mutta uskallan väittää, että kaikki hevoset eivät toimi aina aivan oppikirjan mukaisen lajityypillisesti ja niitä
kannattaa silmäillä saaliseläimen lisäksi myös yksilöinä. 

Jos Vanttu olisi ihminen, se tuuppaisi välitunnilla yllättäen parhaan kaverinsa kuralätäkköön ja valvojan saapuessa poistuisi vihellellen takavasemmalle. Sen arvaamattomuus on syy, miksi välillä sattuu ja tapahtuu. Itsehän ponin metkut tunnen kuin omat matalat taskuni ja osaan sujuvasti ennakoida tilanteet ennen kuin niitä ehtii muodostua. 

Reaktiivinen on nykyään kovasti muodissa oleva sana hevosten luonteiden kuvailussa. Vanilla Twist - siinä olisi poni, jonka kuva tulisi olla sanakirjassa tuon luonnekuvan selityksen kohdalla. En tiedä mistä lohikäärmeestä ja kamelista valkoinen luimukorvani on ailahtelevaisen mielenlaatunsa perinyt, mutta verta siinä ainakin piisaa muutaman voitokkaan laukkahevosen edestä. Ei lienee aivan tuulesta temmattu sanonta, että ratsu on omistajansa peili.

4 kommenttia:

  1. Ihania kuvia, vaikka poseeraus ei ole ihan täydellistä! Välillä tuollaiset epäonnistuneet kuvat ovat kivempiä kuin pönötys kuvat, varsi kun kun on hauskat tekstit kuten sulla!! :D :D Hienoa kun perustuu blogin, ilolla seurataan. ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pönötyskuvat eivät kyllä ole meidän juttu 😅

      Poista
  2. Musta nää kuvat kuvastaa teitä niin hyvin! Oon kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että jos teidän blogi olisi postauksesta toiseen täynnä "täydellisiä kiiltokuvakuvia", niin se ei ois yhtään teidän näköinen. :)

    VastaaPoista
  3. Hyvä teksti! (Ja kivat kuvat :D) Niin, harvoin heppa tahallaan ihmistä satuttaa. Tossa juuri pari kuukautta sitten tuli jossakin ryhmässä puheeksi tähän aiheeseen liittyen, eräs sanoi että "saanhan mä hevosta raipalla läiskiä jos murtaa mun käden". Ja hevonenko tajuu murtaneensa ihmisen käden. Ei, ei tajua. Siksi rankaiseminen onkin useimmiten huono vaihtoehto. Poikseten hieman aiheesta mutta :D

    VastaaPoista