lauantai 19. elokuuta 2017

Vanilla Twist - poni, joka sai nimensä Vodkapullon kyljestä

Ai kuka tässä kuvassa ei oo tyytyväinen?
Ensifiilis on, että eihän tämä mitään tee ja sitten se alkaakin potkia. Sama kuvailu pätee yhtä vahvasti rakkaaseen Vanttuuni, kuin petolliseen nimikkojuomaansa. Olisikohan siitä tullut toisenlainen, jos passissa lukisi "Mehukatti"?

Miksi instagram-tilini ja blogini nimi on Tuhmaponi? Tuhma ei ole tyhmä, eikä mielestäni myöskään synonyymi ilkeälle. Pienille lapsille ja koiranpennullle murahdetaan "tuhma!" ja kenties myös poni kuvittelee tuon ärähdyksen olevan nimensä - niin usein se saa sitä kuunnellaa. Harvemmkn tosin ilman pätevää syytä. Laskin huvikseni ääneen kengityksen tiimoilla ponin torkkuvaa päätä kannatellessa kuinka monta tarhaan aitaa tai maneesin potkulautariviä se onkaan tuhonnut. Sormet eivät riittäneet.

"Ai ei muka heinää suuhun kuvausten aikana?"
"Katotaanko?"
"Ja kuka taas voitti?"

En usko yhdenkään terveen hevosen olevan luonnostaan kovin häijy, mutta persoonia löytyy varmasti joka junaan. Yhtä lailla kuin ihmisissä, myös kaviollisten keskuudesta löytyy niitä rentsuja kaikki käy-tyyppejä ja toisaalta taas se, joka tikkaa puukkoa kylkiluiden väliin sopivan tilaisuuden tullen. Hevosia ei tule mielestäni inhimillistää liikaa, mutta uskallan väittää, että kaikki hevoset eivät toimi aina aivan oppikirjan mukaisen lajityypillisesti ja niitä
kannattaa silmäillä saaliseläimen lisäksi myös yksilöinä. 

Jos Vanttu olisi ihminen, se tuuppaisi välitunnilla yllättäen parhaan kaverinsa kuralätäkköön ja valvojan saapuessa poistuisi vihellellen takavasemmalle. Sen arvaamattomuus on syy, miksi välillä sattuu ja tapahtuu. Itsehän ponin metkut tunnen kuin omat matalat taskuni ja osaan sujuvasti ennakoida tilanteet ennen kuin niitä ehtii muodostua. 

Reaktiivinen on nykyään kovasti muodissa oleva sana hevosten luonteiden kuvailussa. Vanilla Twist - siinä olisi poni, jonka kuva tulisi olla sanakirjassa tuon luonnekuvan selityksen kohdalla. En tiedä mistä lohikäärmeestä ja kamelista valkoinen luimukorvani on ailahtelevaisen mielenlaatunsa perinyt, mutta verta siinä ainakin piisaa muutaman voitokkaan laukkahevosen edestä. Ei lienee aivan tuulesta temmattu sanonta, että ratsu on omistajansa peili.

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Take your time but don't waste it

Postauksen kuvat © Vilma Töyräs

Yllä olevan tekstin inspiroimana olen sana sanalta haalinut ajatuksiani kasaan blogia silmälläpitäen jo kuluvan vuoden alusta saakka. Nyt ylpeänä, hieman perfektionistin vikaa omaavana voin todeta ulkoasun ja sisällön olevan vihdoin sellainen, jonka julkaisu vetää suunpielet korviin.

Näyttävän startin pöhinöissä ja ensimmäisen Vantulla valmennukseen-kilpailun oltua niin valtava suksee, aion polkaista Tuhmaponi-blogin avaamisen kunniaksi samalla palkinnolla toimivan mittelön, joskin hieman erilaisella osallistumistavalla kuin viimeksi. Tarkempia speksejä kilpailusta avaan loppuviikosta. Onnekkaalle voittajalle on tietysti luvassa erinomaisen tehokas sileä- tai estepainotteinen yksityisvalmennus kotitallillamme Sipoon Kolmikulmassa - huippulaadukkaan, mulkosilmäisen kisaponin kyydissä luonnollisesti!


Seuraavan tekstin poltellessa jo takataskussa, muistakaa tarkkailla sivuille pian ilmestyvää ensimmäistä varsinaista postausta, joka liittyy vahvasti mainioon yhteistyökumppaniimme Helsinki International Horse Show Amateur touriin! Vuoden ensimmäisen Horse Show'n kävimme jo viime viikonloppuna valloittamassa Santahaminan huikealla varuskunta-alueella. Kotiinviemisiksi mukaan lähti kaksi kolmatta sijaa, eikä nälkäinen poniratsukko tulevissa vuoden kohokohtakilpailuissa ole tyytymässä ainakaan vähempään.